Teksti: Johanna Hintikka
Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:n haastattelussa Seija Kainulainen
Olin mieheni kanssa 50 vuotta, joista viimeiset yhdeksän toimin hänen omaishoitajanaan. Jouduimme huomaamaan, kuinka pyörätuolin myötä perhetutut alkoivat hävitä. En kuitenkaan ennen mieheni kuolemaa ollut kokenut yksinäisyyttä. Monet eivät osaa tai uskalla kohdata sairautta tai kuolemaa, joten ihminen jätetään helposti yksin. Puolison kuolema on kuitenkin sellainen arjen mullistus, että tukea kaipaisi. Tämä on tärkeä syy sille, että olen lähtenyt mukaan vapaaehtoistyöhön.
Mieheni sairastuessa sain sairaalasta tietopaketin, jonka avulla löysin vertaistukiryhmän. Sain sieltä paljon tietoa esimerkiksi erilaisista apuvälineistä, joista muuten en olisi kuullutkaan. Olin mukana Pääkaupunkiseudun omaishoitajien vertaistukiryhmässä seitsemän vuotta, mieheni menehtymiseen saakka. Sittemmin vapaaehtoistoiminta on astunut tilalle. Nykyään vedän kerran kuukaudessa neulekahvilaa. Sen perustamisen taustalla oli ajatus korona-ajan kotiarestin synnyttämästä keskustelutarpeesta sekä yleisesti villinneestä ”neuloosista”. Mottomme on ”käsityön kanssa tai ilman.” Mukaan saa siis tulla, vaikka käsityöt eivät niin innostaisikaan.
Neulekahvilassa puhumme asiasta ja asian vierestä, fiiliksen mukaan. Ryhmässä on niin nykyisiä kuin entisiäkin omaishoitajia, joille ryhmä on edelleen tärkeä. Tapaamisemme ovat monelle mieluista ajanvietettä ja arjen täytettä. Jokainen saa neuloa, mitä haluaa. Osa on esimerkiksi neulonut seurakunnalle kastesukkia. Tänä syksynä teimme Pääkaupunkiseudun omaishoitajien joulumyyjäisiin villasukkia, ja saimme sieltä langat käyttöömme. Olen neulonut pienestä pitäen. Neulekahvilatyössä yhdistyvät itselle rakas harrastus, sosiaalisuus sekä mahdollisuus auttaa muita.
Olen saanut neulekahvilasta palautetta, että ”tämä on hyvä ryhmä, kun täällä nauretaan.” Se on ihan totta. Täällä on niin kivaa porukkaa, että haluan tavata heitä. Olen mukana kaikenlaisessa eläkeläistoiminnassa, enkä millään ehdi osallistumaan kaikkeen. Usein kuitenkin valitsen juuri yhdistyksen tapahtumat muiden edelle. Työelämässä koin asiakaspalvelun olevan elämäni suola. Sama pätee myös vapaaehtoisuuteen. Toivon voivani antaa jotain muille. Tärkeää tässä hommassa on luottamuksellisuus. Jutut jäävät aina ryhmän sisälle. On hienoa olla mukana luomassa luottamuksellista tilaa, jossa osallistujat pääsevät hengähtämään. Parasta vapaaehtoistyössä on juuri tämä: ihmisten tapaaminen ja juttelu, sekä yksinäisyyden vähentäminen ihan vaan omaa aikaa antamalla.
Kiitos Sinulle Seija.
Vieläkö pohdit vapaaehtoiseksi ryhtymistä?
Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry perehdyttää kaikki vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneet vapaaehtoistyöhön. Vapaaehtoisemme pääsevät toimimaan monipuolisissa tehtävissä omaishoitoperheiden iloksi. Tutustu vapaaehtoistoimintaamme tästä
Mietitään yhdessä, mikä on sinun tapasi olla mukana joukkueessamme.
Omaishoito on joukkuelaji!
Ota yhteyttä!
Soili Hyvärinen
0400 727 756
soili.hyvarinen@polli.fi