Ikääntyvien hoitokustannukset olisivat 3,1 miljardia euroa suuremmat ilman omaishoitoa.
Teksti: Ari Liimatainen
Oulun yliopiston tutkimuksen mukaan omaishoitajat hyötyisivät ammatillisesta työnohjauksesta ja säännöllisestä kehon hyvinvoinnin tukemisesta.
Tutkimus paljasti fyysisen ja psyykkisen haittakuormituksen todellisuuden. Tuki- ja liikuntaelinvaivoista yleisimpiä ovat selkä- ja niskakivut. Omaishoitajalla tulisi olla mahdollisuus säännölliseen liikunnan harrastamiseen sekä vuosittaisiin terveystarkastuksiin.
Tapaturmat ovat yleisiä ja niitä sattuu, kun väsymys saa kompastelemaan tai hoidettava aiheuttaa vammoja joko ymmärtämättömyyttään tai tunnekuohuissa. Omaishoitajat kokevat usein myös turvattomuuden tunnetta ja elämänhallinnan puutetta. Negatiiviset ajatukset ja yksinäisyys johtavat henkisen kapasiteetin jatkuvaan ylikuormittumiseen.
Tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi nousivat palvelujärjestelmän kehittäminen, omaishoitajien mielen hyvinvoinnin tukeminen sekä tuki- ja liikuntaelinvaivojen ehkäiseminen.
Yhteiskuntaa tukeva voimavara
Omaishoitotyö tulisi nähdä koko yhteiskuntaa tukevana voimavarana, jonka avulla säästetään yhteiskunnan resursseja ja mahdollistetaan hoidettavien kotona asuminen. Omaishoitajien tuki on kuitenkin usein hajanaista ja epäselvää.
Tutkimuksessa arvioitiin 65 vuotta täyttäneiden omaishoidettavien kustannuksia muissa palveluissa, jos omaishoidon tukea ei olisi myönnetty. Vuonna 2017 omaishoidossa olleiden iäkkäiden hoidettavien (32 203 vanhusta) arvioidut vaihtoehtoiset hoito- ja asumiskustannukset olisivat olleet noin 3,1 miljardia euroa.
Jos omaishoitoa ei olisi eikä sitä kehitettäisi millään tavalla, Suomen hyvinvointiyhteiskunta ei kestäisi sitä kuormaa, joka kohdistuisi laitoshoitotarpeeseen.
Marja Keväjärvi, Maria Lindholm, Arto Reiman: Että joku näkee mut – omaishoitajan hyvinvointi ja tarpeet