Moni omaishoitaja oli jaksamisen äärirajoilla jo ennen pandemiaa. Iäkkäät eivät ole riski, heitä on päinvastoin suojeltava.
Teksti: Ari Liimatainen
Melkein puolet Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:n koronakyselyyn vastanneista omaishoitajista on yli 65-vuotiaita. Tässä ikäryhmässä omaishoidon tarpeeseen vaikuttavat monet sairaudet ja toimintavajeet, mutta muistisairaudet ovat omaishoidon yleisin syy.
Lähes 70 prosenttia yli 65-vuotiaista omaishoitajista kertoo epidemian vaikuttaneen arkielämään paljon tai erittäin paljon.
Koronaepidemia pelottaa ja rajoittaa elämää. Arjesta on tullut entistäkin raskaampaa, omaishoitajat kertovat.
Entiseen maailmaan ei ole paluuta, ja koko omaishoitajuustaakka on kannettava itse.
Hoidettavaa ei voi viedä mihinkään, kun jopa ulkoilua on rajoitettu. Kaikki vertaistukiryhmät on peruttu, eikä vapaita pysty pitämään. Ystäviä, lapsia ja lastenlapsia ei voi tavata.
Mies ei ymmärrä koko koronaa. Juuri kun olen taas kertonut taudista, hän unohtaa sen. Mieheni on raskas hoidettava, joka pitää minut kotona ympäri vuorokauden. Pelottaa kuinka kauan jaksan tätä.
Sosiaaligerontologian tutkija Jari Pirhonen pitää iäkkäiden omaishoitajien tilannetta erityisen huonona.
– Jo ennen koronaepidemiaa monet olivat jaksamisen äärirajoilla. Nyt rajoittamistoimet kohdistuvat juuri heihin kaikkein kovimmin.
Pirhosen mielestä rajoitusten asettaminen yli 70-vuotiaille on ongelmallista.
– Ikärajan asettaminen on mielivaltaista, koska tässä puhutaan hyvin epäyhtenäisestä ihmisjoukosta. Miltä tuntuisivat rajoitteet, jotka koskisivat samalla tavalla kaikkia alle 30-vuotiaita suomalaisia?
Samalla kun yhteiskunta pyrkii suojaamaan ikäihmisiä, se on eristänyt tottelevaisen, sääntöihin ja suosituksiin alistuvan ihmisryhmän oman onnensa nojaan.
Tuntuu että on jäänyt aivan yksin. Hyvin vaikea on saada lääkäriä tai muuta hoitohenkilökunta kiinni, vaikka eivät nämä monisairaat hoidettavat ole parantuneet.
En voi koronan takia pyytää ketään avuksi, vaikka joudun vaihtamaan painavalle miehelle vaippoja useita kertoja päivässä. Masentavaa, yksitoikkoista, väsyttävää. Itselläni on kiristynyt olo.
Ikärasismi alkaa nostaa päätään. Meitähän on ongelmaksi asti.
Jari Pirhosen mukaan ikäraja piirtää ikävää yhteiskunnallista jakolinjaa, samoin puhe vanhuksista riskiryhmänä.
– Ihmisten mielessä tilanne on nyt nurinkurinen. Monet tuntuvat pelkäävän, että vanhat tartuttavat meidät kaikki. Olisi varmaan pitänyt puhua suojeltavasta ryhmästä eikä riskiryhmästä.
Voimaa ystävällisiltä ihmisiltä
Omaishoitaja Anna Maija Helin, 80, tunnustaa pelkäävänsä.
– Meidät kaksi vanhaa on komennettu pysymään kotona, mutta tuttuahan tämä on. Koti lienee meille paras piilopaikka, koska kuulumme riskiryhmään. Mieheni puolesta pelkään enemmän, ja moni asia tuntuu toivottomalta.
Helin kertoo, että vaikka koronapeto saa mielen aika ajoin mustaksi, poikkeuksellinen aika on myös lähentänyt ihmisiä.
– Puhelin on oiva vekotin. Uhmakkaina menemme uloskin joka päivä. Joku tuttu vilkuttaa aina parvekkeelta. Posteljooni suhahtaa polkupyörällä ohitse ja huutelee tervehdyksen. Moni samassa talossa asuva on kysynyt vointiamme valmiina auttamaan.
Ihmisten ystävällisyys antaa Anna Maija Helinille voimia ja luo uskoa tulevaan.
– Sukulaisperhe tuli tervehtimään niin, että lapset tanssivat kadulla ja aikuiset vilkuttivat parvekkeelle. Vappuaattona saimme ystävältä juuri paistetut sydänmunkit, ja liikutuksen kyyneleet kihosivat silmiini. En tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Se on sitten huomisen huolia.
Lue Anna Maija Helinin tarina omaishoitajan korona-arjesta: Missä tuo ilkeä, näkymätön peto piileksii?
Rajoitteilla kova hinta
Tutkija Jari Pirhosen mukaan koronarajoitteilla tulee olemaan kova inhimillinen ja taloudellinen hinta.
– Monien palvelutaloissa asuvien ihmisten kunto tuntuu heikentyneen huomattavasti, kun ohjattu toiminta on minimissään ja ihmisille viedään ruokia huoneeseen. Apaattisuus lisääntyy, ja ennen itse kävelleet kulkevat pyörätuolilla.
Pirhonen varoittaa, että kotona asuvilla huonokuntoisilla omaishoitopareilla tilanne on samankaltainen, jos he eivät suositusten mukaan liiku edes ulkona.
– Hoidettavat eivät pääse päiväkeskuksiin eivätkä ymmärtääkseni lyhyille hoitojaksoillekaan. Omaishoitojärjestöjen vertaistukiryhmät ovat tauolla tai verkossa, mutta mitä iäkkäämmästä ryhmästä puhutaan, sen vähäisempää on internetin ja älyteknologioiden käyttö.
Meillä arki on todellista arkea. Kaikki toiminnat sujuvat saman kaavan mukaan, samalla kellonajalla – muistisairaan samat puheet ja kyselyt.
Omaishoidon vapaita ei pysty pitämään, kun ei ole paikkaa mihin mennä. Seinät kaatuvat päälle.
Puolison henkinen ja fyysinen kunto menee huonommaksi. Välillä tuntuu, etten jaksa kannustaa ja motivoida sairasta, joka taantuu omaan maailmaansa.
Jari Pirhonen kertoo kuulleensa suoranaisesta ikäsyrjinnästä.
– Ikääntyneet ovat kertoneet minulle, että heitä on katsottu ulkona todella pahasti ja joku on kommentoinut ääneenkin, että kuinka nuo voivat olla täällä.
Tämä on toinen osa Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:n ja Oma-lehden juttusarjasta, joka avaa omaishoitajien korona-arkea. Kaikki jutut voi lukea osoitteessa polli.fi/korona-arki.
Sydämellinen kiitos kaikille koronakyselyyn vastanneille! Seuraavalla kerralla tutustutaan erityislapsiperheiden elämänmenoon. Myöhemmin kysytään, miten ansiotyössä käyvät omaishoitajat pärjäävät ja millaista apua omaishoitajat kaipaisivat viranomaisilta kriisiaikana.
Ilomielin otamme vastaan vielä valokuvia ihan tavallisesta elämänmenosta koronakriisin keskellä. Muistathan pyytää suostumuksen valokuvissa olevilta henkilöiltä. Kuvia voi lähettää sähköpostin liitteenä tai maksuttomalla WeTransfer-palvelulla osoitteeseen ari.liimatainen@polli.fi.