Koronakevät ja -kesä olivat hyvin poikkeuksellista aikaa omaishoitajille.
Pääkirjoitus
Oma-lehti 3/2020
Covid-19-virusinfektio levisi myös Suomeen nopeasti ja yllättäen. Pandemian alussa koronan leviäminen haluttiin estää rajoittamalla ihmisten välisiä sosiaalisia kontakteja. Erityisesti pyrittiin suojaamaan vakavan koronainfektion riskiryhmiä, ikäihmisiä ja pitkäaikaissairaita, joihin myös omaishoitoperheet lukeutuvat.
POIKKEUSTOIMET merkitsivät myös omaishoitoperheiden palvelujen (kuten lyhytaikaishoidon ja päivätoiminnan) supistamista tai lakkauttamista kokonaan. Myös järjestöjen vertaisryhmien kokoontuminen ja toiminta kiellettiin.
Tämä kaikki tarkoitti omaishoitajan hoitovastuun merkittävää lisääntymistä nopeasti ja yllättäen. Omaishoitajat joutuivat yhdessä yössä ottamaan lisää vastuuta läheisestään. Oli alettava pärjätä täysin omin voimavaroin, yksin, joka päivä, 24/7 – ilman jaksamisen kannalta välttämättömiä tukipalveluja.
KORONAEPIDEMIAN alussa oli vähän tietoa viruksesta ja sen vaikutuksista. Kaikki voimavarat menivät tilanteen hallintaan sekä pahimpien ennusteiden ja skenaarioiden ehkäisyyn. Päätökset, kuten palvelujen lakkauttaminen, jouduttiin tekemään nopeasti eikä niiden muita seurauksia pystytty arvioimaan.
Osaltaan päätökset tehosivat, koska Suomi vältti pahimman vaihtoehdon koronaviruksen leviämisen ja sen vaikutusten osalta. Kolikolla on kuitenkin toinen puoli. Yksin hoivataakan kanssa jääminen merkitsi omaishoitajille suunnatonta ponnistusta.
PÄÄKAUPUNKISEUDUN omaishoitajat ry:n keväällä tekemässä kyselyssä omaishoitajien kuormittuneisuus näkyi selvästi. Omaishoitajat kokivat oman jaksamisensa olevan suurella koetuksella.
Kyselyn tuloksissa ovat selvästi nähtävissä palvelujen puuttumisen kielteiset vaikutukset ja riskit omaishoidolle. Kyselyn tuloksia arvioidessaan tutkijat katsoivat, että on olemassa riski vaikutusten muuttumisesta pitkäkestoisiksi ja jopa uhaksi omaishoidon jatkumiselle.
OMAISHOITAJILLE on syntynyt hoivavelkaa, johon on nyt tärkeää puuttua.
Monen omaishoitajan vapaapäivät ovat korona-ajalta pitämättä. On aika miettiä yhdessä, miten jatkossa kannattaisi toimia ja miten omaishoitoperheitä autetaan selviytymään korona-ajan kielteisistä hyvinvointivaikutuksista.
TUKITOIMIA suunniteltaessa tulee tehdä yhteistyötä ja kuunnella omaishoitajia. Voimavarojen palautumisen kannalta on tärkeää, että omaishoitajat pystyvät pitämään käyttämättä jääneet vapaapäivät haluamallaan tavalla.
Myös palvelujen palauttaminen on keskeistä omaishoitajien jaksamisen kannalta. On suunniteltava tapoja, jotka mahdollistavat päivätoiminnan ja lyhytaikaishoidon järjestämisen turvallisesti siitäkin huolimatta, että epidemiatilanne pahenee.