Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen selvitys Covid-19-epidemian vaikutuksista hyvinvointiin, palvelujärjestelmään ja kansantalouteen on julkaistu.
Selvitys esittelee, miten keväällä alkanut koronaepidemia ja siihen liittyneet rajoitustoimet ovat vaikuttaneet erilaisissa elämäntilanteissa eläviin väestöryhmiin.
Koronaepidemian alettua palvelujärjestelmän nopea alasajo koski erityisesti yhteiskuntamme kaikkein heikompiosaisten elämää. Selvityksessä todetaan muun muassa, että nopea siirtyminen etäpalveluihin vaikeutti palvelujen saatavuutta niille ihmisille, joilla ei ole ollut osaamista eikä tietoteknisiä välineitä käytössä. Myös palvelujen tarpeen arvioinnit ovat osin viivästyneet. Kunnat saivat luvan keskeyttää, supistaa tai organisoida uudelleen muun muassa sosiaalista kuntoutusta, matalan kynnyksen toimintoja ja ruuanjakelua.
Erityislasten ja nuorten omaishoitoperheiden kokemuksiin koronaepidemiasta ja siihen liittyvistä rajoitustoimista vaikutti selvityksen mukaan erityisesti se, asuiko hoivan tarvitsija omaistensa kanssa vai jossakin muualla. Samassa taloudessa asuva erityislapsen tai nuoren palvelujen, kuten päivä- tai työtoiminnan, loppuminen yhtäkkiä merkitsi perheen arkirutiinien muutosta. Työelämässä oleville omaishoitajille tällainen tilanne saattoi johtaa siihen, että oli jäätävä tilapäisesti pois työelämästä ja sitä kautta ansioiden menettämiseen.
Samoin erityisopetuksen, vanhempien etätyön ja kotitöiden järjestäminen on ollut monelle perheelle haasteellista. Tämän lisäksi lyhytaikaisten vapaiden ja lomien puuttuminen on vähentänyt omaishoitajien omaa aikaa sekä lisännyt arjen paineita. Osa erityislapsista ja nuorista alkoi myös käyttäytyä aggressiivisesti ja impulsiivisesti elämän muutosten myötä.
Ikääntyneistä omaishoitajista valtaosa on puolisoaan hoitavia, jolloin ikänsä puolesta molemmat sekä hoitaja että hoivan tarvitsija kuuluivat riskiryhmään. Koronaepidemian vuoksi ikääntyneiden omaishoitajien jaksamista tukevat palvelut kuten päivätoiminta ja lyhytaikaishoitojaksot loppuivat. Kotihoidon antamaa apua jouduttiin myös tietyin osin organisoimaan uudelleen niin, että kotona käyvien työntekijöiden määrää rajattiin sairastumisriskin vuoksi.
Samaan aikaan omaishoitoperheiden läheiset rajoittivat käyntejään riskiryhmään kuuluvaan perheeseen. Näin myös omaisten antama apu saattoi loppua kokonaan. Selvityksessä mainitaan, että omaishoitoperheen läheiset kattavat osan tyypillisesti kotihoidon antamasta palvelusta. Yhteydenpidon vähentyminen läheisten kanssa johti siihen, että omaishoitoperheet jäivät selviytymään yksin.
Selvityksessä todetaan, että koronaepidemia on lisännyt iäkkäiden tilapäishoidon tarvetta ja kehotetaan selvittämään, onko mahdollista lisätä tilapäispaikkamäärää. Lopuksi painotetaan, että kotona asuvien, kotihoidon tai hoivan piirissä olevien toimintakyvyn ylläpitäminen tulee jatkossa varmistaa esimerkiksi järjestämällä päivätoimintaa, ulkoilu- ja liikuntapalveluita huomioimalla ryhmäkoot.