Teksti: Farzaneh Hatami Landi
Elämän tarkoitus on tärkein filosofinen kysymys; mutta samalla se on syvästi käytännöllinen. Tarkoituksen tunteminen antaa suunnan elämäämme.
Tarinat ovat tehokkaita opettajia. Niiden opetukset auttavat meitä asettamaan asioita perspektiiviin, nostamaan meitä ylös ja tekemään kuormastamme hieman kevyemmän.
Ryhmä parhaita ystävyksiä päätti kutsua entisiä opiskelutovereitaan koolle ja tavata erästä yliopistoaikaista professoriaan, joka oli ollut erittäin suosittu opiskelijoiden keskuudessa ja toiminut monien mentorina. He päättivät tehdä yllätysvierailun professorin kotiin.
Yllätysvierailu toteutui ennalta suunniteltuna aikana ja jälleennäkeminen oli onnellinen hetki, ei vain professorille vaan myös entisille opiskelutovereille, jotka tapasivat toisiaan pitkästä aikaa. He kertoivat toisilleen, mitä kaikkia olivat tehneet ja miten olivat edenneet elämässä yliopisto-opintojen jälkeen. Jonkin ajan kuluttua puheissa rupesi kuitenkin korostumaan valittaminen työstä, suhteista, elämässä olevasta stressistä ja jännitteistä.
Professori halusi tarjota heille kahvia ja meni keittiöön pyytämään apua vaimoltaan kahvin valmistamisessa. Jonkin ajan kuluttua professorin miellyttävästi hymyilevä vaimo toi heille keittiöstä kahvitarjottimen. Vierailijat huomasivat, että kahvi oli kaadettuna keskenään hyvin erilaisiin kuppeihin (kristalli-, lasi- ja keraamisia kuppeja, jotkut tavallisen näköisiä, jotkut hienoja, jotkut kalliita..). He ajattelivat, että ehkä professorin taloudessa ei ollut niin isolle joukolle yhtenäisiä kuppeja ja siksi valikoima oli monenkirjava.
Kun heillä kaikilla oli kuppi kädessään, professori sanoi: ”Jos huomaatte, kaikki kauniilta näyttävät ja kalliit kupit otetiin käyttöön ja tavalliset, halvat kupit jäivät tarjottimelle.” Vieraat olivat hämillään tästä huomiosta.
Professori jatkoi: ”Jokainen teistä halusi parhaan kupin. Vaikka on tietysti normaalia, että haluat vain parasta itsellesi, se voi myös olla lähde suureen osaan tyytymättömyyttä, ongelmia, stressiä ja jänitteitä elämässänne.”
Ystäväjoukko katsoi professoria entistä hämmentyneempinä; he eivät voineet ymmärtää, mikä yhteys oli kahvin nauttimisella valitsemassaan kupissa ja elämässä esiintyvällä stressillä.
Professori selitti nähtyään heidän uteliaat kasvonsa: ”Olen varma, että kuppi itsessään ei lisää kahviin laatua. Useimmissa tapauksissa se on vain kalliimpaa, ja joissakin tapauksissa kuppi vain jopa piilottaa meitä näkemästä mitä juomme. Halusitte todella kahvia, ei kuppia! Mutta olette tietoisesti etsineet parhaita kuppeja … ja sitten aloitte katsella toistenne kuppeja.”
Hän jatkoi: ”Muista aina yksi asia: jos elämä on kahvia; niin työpaikat, raha, sosiaalinen status ovat kuppeja! Ne ovat vain välineitä elämän pitämiseen koossa. Kuppityyppimme ei määrittele tai muuta meidän elämänlaatuamme. Älä anna kupin ohjata sinua! Nauti kahvista…!!!”
Keskitymme ulkoiseen kauneuteen ja ulkonäköön, kun taas; todellinen laatu ja arvo ovat sisällä. Maista kahvia, älä kuppeja! Tämän maailman onnellisimmilla ihmisillä ei ole parasta kaikessa – he vain tekevät kaikesta parhaan. Toki kivan näköinen kuppi voi auttaa tekemään kahvin juomiskokemuksesta mielenkiintoisen; Mutta mikään kuppi maailmassa, olipa kuinka hieno tahansa, ei voi koskaan korvata huonon kahvin kauheaa makua. Kamalan makuista kahvia ei voi edes juoda eli kahvi kupin sisällä on tärkeämpää kuin itse kuppi.
Kupin ulkoasusta ei tarvitse huolehtia liikaa. Kyse on sisällön laadusta, ja itse me määritämme, mitä juuri tämä sisältö merkitsee meille. Älä juokse rahan, menestyksen, uran, aseman tai ulkokohtaisen arvostuksen perässä. Elämän todellinen tarkoitus ei ole materialistiset saavutukset.
Mitä on elämä? Kuten sanotaan englanniksi: ”From B to D” tarkoittaen Birth (syntymästä) to Death (kuolemaan). Mutta mikä on B:n ja D:n välillä? Se on ”C” Choice (valinta). Syntymän ja kuoleman välissä on elämämme valintojen tekemisen aika.
Olemme kaikki niin kiinni siitä, mitä meillä on ja mitä meillä ei ole, että unohdamme nauttia hetkistä ja ihmisistä, jotka ovat ympärillämme. – Vaikka tämä olisi oleellisinta. Kyse ei ole siitä, mihin olet menossa, vaan siitä, mitä arvostat tällä hetkellä. Nämä kollektiiviset hetket tekevät elämästä, elämää.
Pysähdy, nauti ruusujen tuoksusta ja ole todella elossa.
[teksti pohjautuu englanninkieliseen tarinaan, alkuperäinen kirjoittaja ei tiedossa]