Tuoreen selvityksen mukaan kunnat kehittävät omaishoitoa hyvin vaihtelevasti. Asiantuntija pitää käytännön järjestelyjä heikkoina.
Teksti: Ari Liimatainen
Omaishoitoa koskevaan lainsäädäntöön tehtiin vuonna 2016 muutoksia, joiden tavoitteena oli lisätä muun muassa omaishoitajien vapaiden pitämistä. Omaishoitajista kuitenkin vain puolet on käyttänyt vapaapäiväoikeuttaan.
– Tällä hetkellä vapaaoikeus myönnetään kuten laki määrää, mutta käytännön järjestelyt kunnissa ovat niin heikot, että hoitajat jättävät vapaansa pitämättä. Kuntien pitää löytää toimiva tapa järjestää vapaat, sanoo THL:n johtava asiantuntija Sari Kehusmaa.
Erityisesti iäkkäiden omaishoidon määrä on lisääntynyt. Kaikista omaishoidon tuella hoidettavista jo reilut kaksi kolmasosaa on iäkkäitä. Omaishoitajat ovat useimmiten eläkeikäisiä ja naisia.
Muistisairauksien osuus on kasvanut ja muistisairauksista on tullut yleisin omaishoidon syy. Muistisairauksiin liittyvien erityispiirteiden huomioiminen omaishoidon tukipalveluissa muodostuu entistä tärkeämmäksi kysymykseksi.
Lisämääräraha kohdentuu heikosti omaishoitoon
Omaishoitoon on kohdennettu valtion budjetissa merkittävä lisämääräraha. Kuntien valtionosuutta on lisätty asteittain siten, että vuodesta 2018 alkaen lisäys on vuositasolla noin 75 miljoonaa euroa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kyselyn mukaan lisämääräraha kohdentuu omaishoitoon heikosti. Puolet kunnista vastasi, että lisämääräraha ei ole ohjautunut tai vaikuttanut omaishoitoon.
Kunnissa omaishoidon kustannuksia tilastoidaan hyvin vaihtelevasti, ja näyttää siltä, että nykyisellään määrärahan kohdentumista omaishoitoon ei voi varmistaa.
Omaishoidon taloudellinen merkitys yhteiskunnalle on huomattava, ja sen on arvioitu säästävän sosiaali- ja terveydenhuollon menoja useita miljardeja euroja vuosittain. Omaishoitajille myönnetään useimmiten lain määrittämä minimipalkkio, joka on 392 euroa kuukaudessa.
Omais- ja perhehoidon kehitys vuosina 2015–2018. Päätelmät ja suositukset jatkotoimenpiteiksi