Ihmisen vanheneminen muuttaa lääkkeiden vaikutusta.
Teksti: Sirkka-Liisa Kivelä
Lääkkeillä on paljon myönteisiä vaikutuksia. Antibiootit parantavat sairauksia. Verenpainetaudin lääkkeet ehkäisevät kohonneen verenpaineen aiheuttamia lisäsairauksia. Kipulääkkeet vähentävät muun muassa selkäkipuja, ja kivuton ihminen pystyy liikkumaan ja ylläpitämään kuntoaan. Nämä esimerkit osoittavat lääkkeiden tarpeellisuuden.
Myönteisten vaikutusten lisäksi lääkkeillä on sivu- eli haittavaikutuksia, ja kahdella samanaikaisesti käytössä olevalla lääkkeellä voi olla haitallisia yhteisvaikutuksia. Jokin käytössä oleva lääke saattaa hidastaa toisen käytössä olevan lääkkeen hajoamista. Tällöin hitaasti hajoavan lääkkeen pitoisuus veressä kohoaa, ja sen haittavaikutukset korostuvat.
Jokin lääke taas voi nopeuttaa toisen lääkkeen hajoamista, jolloin nopeasti hajoavan lääkkeen vaikutus heikkenee. Yhteisvaikutuksen muoto on myös se, että jokin lääke estää toisen lääkkeen muuttumisen vaikuttavaksi lääkkeeksi maksassa eli tällä tavalla heikentää tämän toisen lääkkeen tehoa.
Viisi faktaa
- Ihmisen vanheneminen muuttaa lääkkeiden vaikutusta.
- Yli 75-vuotiaan lääkitys pitää arvioida vähintään vuosittain.
- Pidä lääkelistaa ajantasaisena paperi- tai pahviversiona.
- Lue annosteluohjeet. Kaikkia lääkkeitä ei saa puolittaa tai pureskella.
- Asioi yhdessä apteekissa. Kysy lisätietoja tutulta farmaseutilta.
Kipulääkkeinä käytettävät kodeiini ja tramadoli ovat lääkkeitä, joiden muuntuminen tehokkaiksi kipulääkkeiksi estyy joidenkin masennus- tai psykoosilääkkeiden tai sienitautien hoidossa käytettävien lääkkeiden johdosta. Alzheimer- eli muistilääkkeen tehon heikkeneminen ns. voimakkaasti antikolinergisen lääkkeen samanaikaisen käytön takia on myös tärkeä esimerkki yhteisvaikutuksesta.
Jokaisen yhtä tai useampaa lääkettä käyttävän tulisi näyttää ajankohtainen lääkelistansa lääkärilleen tai apteekkinsa henkilökunnalle aloittaessaan uutta lääkettä (myös käsikauppalääkettä) ja kysyä sen mahdollista yhteisvaikutusta aikaisemmin käytössä olevien lääkkeiden kanssa. Lääkäreiden ja apteekkien henkilökunnan käytössä on automaattiseen tietojenkäsittelyyn perustuvia tietokoneohjelmia, joista he voivat tarkistaa käytössä olevien lääkkeiden mahdolliset haitalliset yhteisvaikutukset.
Vanheneminen ja lääkkeet
Munuaisten ja maksan toiminnat heikkenevät ikääntyessä, ja lääkkeiden hajoaminen ja erittyminen elimistöstä hidastuvat. Tämän takia keski-ikäiselle sopiva lääkeannos saattaa olla liian suuri 75 vuotta täyttäneelle, ja hän voi saada voimakkaita haittavaikutuksia tällaisesta annoksesta. Yli 75-vuotiaan oikea annos voi olla vain puolet keski-ikäisen annoksesta, joskin yksilöllisiä eroja on.
Lääkkeen haittavaikutus voi tulla esille iäkkään muistin, muiden älyllisten kykyjen tai liikuntakyvyn heikkenemisenä, väsymyksenä, sekavuutena, näköhäiriöinä, verenpaineen voimakkaana alenemisena makuuasennosta pystyasentoon nousun yhteydessä ja siitä johtuvana horjumisena, jäykkyytenä, tasapainon heikkenemisenä, kaatuiluna tai virtsan karkailuna. Tällaiset lääkehaitat ovat harvinaisia keski-ikäisillä.
Uni- tai rauhoittavat lääkkeet, psykoosilääkkeet, opioidikipulääkkeet ja muutkin voimakkaat kipulääkkeet ovat yleisimpiä näitä haittoja aiheuttavia lääkkeitä. Etenkin useamman kuin yhden mainitun lääkkeen samanaikainen käyttö voi johtaa muistin ja älyllisten kykyjen heikkenemiseen, sekavuuteen ja kaatuiluun.
Muistisairautta sairastavat saattavat tarvita psyykenlääkettä muistisairauden aiheuttaessa voimakasta ahdistuneisuutta tai levottomuutta. Psyykenlääkkeet aiheuttavat heille voimakkaitakin keskushermoston haittoja, kuten muistin heikkenemistä ja sekavuutta. Muistisairaiden psyykenlääkeannoksen tulee olla hyvin pieni, ja lääkkeen hyötyjä ja mahdollisia haittavaikutuksia on seurattava tarkasti.
Lääkkeen annosta muutetaan seurannan perusteella. Voimakas ahdistuneisuusvaihe kestää yleensä kuukausia tai jopa pari vuotta, eivätkä muistisairaat tarvitse psyykenlääkettä sen jälkeen. Seurustelu, toiminta ja liikunta muistisairaan kanssa vähentävät ahdistuneisuutta ja edistävät hyvää yöunta.
Miten edistän hoidettavani ja oman lääkehoitoni turvallisuutta?
Omaisensa lääkityksestä tai omasta lääkehoidostaan huolehtivan kannattaa hankkia perustietoja käytössä olevista lääkkeistä kyselemällä lääkäreiltä, hoitotyöntekijöiltä tai apteekkien henkilökunnalta. Lääkepakkausten ohjeista, apteekkien lehdistä, aikakauslehdistä ja lääkehoidon oppaista ja kirjoista saa asiallisia ja ymmärrettäviä tietoja. Oman lääkärin kanssa voi keskustella siitä, ovatko määrätyt lääkeannokset sopivia, mitä haittavaikutuksia käytössä olevat lääkkeet voivat aiheuttaa, ja onko niillä haitallisia yhteisvaikutuksia.
Useimmat lääkkeet säilytetään kuivassa ja varjoisessa tilassa huoneenlämmössä. Muutamat lääkkeet vaativat säilytyksen jääkaapissa. On myös lääkkeitä, jotka eivät kestä valoa tai kosteutta. Ne otetaan valoa ja kosteutta läpäisemättömistä pakkauksistaan juuri ennen nauttimista. Säilytysohjeet kerrotaan lääkepakkauksissa. Lääkkeet säilytetään lukitussa kaapissa. Omaishoitajan ei tule jättää lääkepurkkeja tai yksittäisiä lääkkeitä pöydälle näkyviin.
Pitkävaikutteisten lääkkeiden kauppanimen jäljessä on tavallisesti sana retard, depot, prolongatum tai slow, ja ohutsuolessa vapautuvien lääkkeiden kauppanimen yhteydessä on sana entero. Tällaisia lääkkeitä ei yleensä saa puolittaa tai murskata. Lääkepakkausten ohjeissa kerrotaan, jos lääkettä ei saa puolittaa tai pureskella.
Suosittelen näiden ohjeiden kysymistä myös apteekin henkilökunnalta, hoitajalta tai lääkäriltä, koska virheellinen puolittaminen tai murskaaminen voi aiheuttaa vakavia haittoja. Huonosti nielevien hoidossa lääkkeitä joudutaan murskaamaan. Kukin lääke murskataan erikseen ja nautitaan veden kera lääke kerrallaan. Lääkkeitä ei piiloteta ruokaan tai sekoiteta lämpimään nesteeseen.
Lääkettä ei saa käyttää lääkepurkin kylkeen merkityn viimeisen käyttöajan jälkeen. Vanhentuneet lääkkeet viedään apteekkiin hävitettäviksi mahdollisimman pian, jotta niitä ei kasaudu kotiin.
Iäkkään lääkitys arvioidaan vuosittain
Lääkkeitä käyttävällä tulee olla ajantasainen paperi- tai pahvilista, jossa näkyy jokaisen käytössä olevan lääkkeen nimi, annos vuorokaudessa sekä ottoajankohdat. Lista auttaa muistamaan lääkkeiden nauttimisen oikeana annoksena ja oikeana ajankohtana.
Jokaisen 75 vuotta täyttäneen lääkitys pitäisi arvioida vähintään vuosittain. Parhaissa arviointikäytännöissä lääkäri, hoitaja ja farmaseutti tai proviisori yhdessä iäkkään ja omaishoitajan kanssa arvioivat sen, perustuvatko kaikki lääkkeet asianmukaisesti tunnistettujen sairauksien hoitoihin, ovatko annokset sopivia ja onko lääkitys muutenkin turvallista. Tällaista arviointia voi pyytää oman hoitajan tai lääkärin kautta.
Pitkäkestoiset hoitosuhteet omaan lääkäriin, omaan hoitajaan ja omaan apteekkiin lisäävät lääkehoidon turvallisuutta. Kunkin iäkkään lääkehoidon kokonaisuus tulisi olla yhden lääkärin hallinnassa, vaikka useat lääkärit määräisivät lääkkeitä. Suosittelen, että jokainen iäkäs käyttäisi vain yhtä apteekkia. Tällöin apteekin henkilökunta tulisi tutuksi, ja ohjeita olisi mukava kysellä tutuilta farmaseuteilta.
Sirkka-Liisa Kivelä
yleislääketieteen professori (emerita), Turun yliopisto
geriatrisen lääkehoidon dosentti, Helsingin yliopisto