Teksti: Pirjo Valaste
Kalevalan päivä – Suomalaisen kulttuurin päivä – Elias Lönnrot allekirjoitti ja päiväsi Kalevalan ensimmäisen version, niin sanotun Vanhan Kalevalan esipuheen 28. helmikuuta 1835. Teos ilmestyi painosta saman vuoden lopulla. Päivää vietetään Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan kunniaksi. Päivä on virallinen liputuspäivä.
Suurimuotoisin Kalevalaan liittyvä tapahtuma oli vuonna 1935, jolloin vietettiin Vanhan Kalevalan satavuotisjuhlavuotta. Juhlan järjestivät Kalevalaseura, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lukuisat muut sivistysjärjestöt sekä valtiovalta. Pääjuhla kesti neljä päivää ja siihen kuului muun muassa riemujuhla 28. helmikuuta nyk. Töölön Kisahallissa.
Mikä Kalevala on?
Kalevala on Suomen kansalliseepos, Elias Lönnrotin kokoama ja toimittama runokokoelma. Hän myös uudisti suomen kieltä. Kalevalaa on käännetty ainakin 61 kielelle.
Vanha Kalevala ilmestyi 1835 ja Uusi Kalevala 1849. Runot ovat kalevalaista runoutta, jotka on kirjoitettu kalevalaiseen runomittaan. Oletettavasti kantasuomalaiset kehittivät omaperäisen laulumuodon suuressa kulttuurimurroksessaan noin 1000–500 eaa.
Kalevalan alussa on luomismyytti maailman synnystä sotkan munasta. Kalevalassa kuvataan eri päähenkilöiden välisiä riitoja, kosiomatkoja, kostoretkiä, Sammon rakentamista ja sen ryöstöä. Kirjan tapahtumat päättyvät kristinuskon tuloon.
Tiesitkö / muistatko?
– Kalevala on paikka, jossa kansalliseepoksen henkilöt asuivat.
– Kirjassa ei esiinny kirjaimia b, c ja f.
– Pohjolan neidon sai vaimokseen Ilmarinen.
– Aino ei halunnut mennä naimisiin Väinämöisen kanssa.
– Kullervo oli Ilmarisen orja, jonka leipään oli leivottu kivi.
– Väinämöinen ja Ilmarinen varastivat Sammon, jonka Ilmarinen oli takonut.
– Lopussa Marjatta saa pojan syötyään metsästä puolukan. Pojasta tulee Karjalan kuningas, minkä on sanottu symboloivan kristinuskon tuloa.
– Lopuksi Väinämöinen poistuu vaskiveneellä.