Pääkaupunkiseudun omaishoitajien ajatuksia elämästä ja omaishoidosta. Näe, huomaa, kuule.
Nimim. Omaishoitaja elämän keinussa
Pieni tyttö oli viisivuotias, ilman äitiä kasvanut.
Puuttui iso lämmin syli, lämpimät halaukset.
Elämä jatkui ja sujui jopa hyvin,
kunnes tuli sota. Koulu keskeytyi.
Elämä jatkui.
Rakkaus iski elämään ja sydämeen.
Rakkaudesta syntyi kaunis, ihana poika.
Tyytyväisyyttä seurasi shokki,
tieto sydänsairaudesta.
Tuntui, että maailma loppui.
Tuli leikkaus, tuli terve huominen.
Tuo kultainen poika toivoi siskoa,
jolla olisi pitkät hiukset.
Ja kuinka hän iloitsikaan siskosta!
Syntyi vielä pikkuveli.
Aurinkoinen päivä vuonna 2014
muuttui myrskyiseksi päiväksi,
mursi äidin sydämen palasiksi.
Sisälle levisi tunnottomuus ja hiljaisuus.
Pikkuisella oli vakava sairaus.
Lapsi, itsestä tullut,
ei osannut puhua tai pyytää, mitä halusi
– ei maitoa, ei ruokaa.
Se tuntui raskaalta.
Nyt on ilo, kun lapsi puhuu ja pyytää.
Äidin piirroksessa taas turkoosia; elämän väriä.
Elämä on kuin keinu, hyvä ja huono.
”Seisomaan, seisomaan.
Elämää jatka…
Välillä on kuuma,
välillä on kylmä.
– Minun elämä on näin.”
Omaishoitajien viikkoa vietetään 24.11.–1.12. teemalla Näe, huomaa, kuule – omaishoidon monimuotoisuus.