Pääkaupunkiseudun omaishoitajien ajatuksia elämästä ja omaishoidosta. Näe, huomaa, kuule.
Kaisa Haapanen
Päivän yhteiset hetket alkavat siitä, kun vuoteessa kahahtaa ja huomenet kuuluvat. Kahvi on keittimessä ladattuna, ja puuron laitan hautumaan.
Siitäpä se sitten lähtee. Joskus on menoja, terveysasemakäyntejä tai muuta aikataulutettua. Muuten vapaata kelluntaa.
Menoja ei oikein voi tarkasti sopia, koska ei tiedä, mitä se uusi päivä tuo tullesssaan. Välillä kaikki kaatuu niskaan, tapahtuu turhankin paljon yhdelle päivälle. Pieni jännitys säilyy koko ajan, ei pääse verenpaine laskemaan.
Mutta ne hyvät hetket! Myös niitä onneksi mahtuu päiviin. Saa nauraa ihan kippurassa omille töppäilyille, välillä toinen sanoo tai kertoo jotain täysin tajunnan räjäyttävää. Se tunne, kun ystävä kysyy ”Kuinka Sinä voit?”
Arjen pienet jutut ilahduttavat. Ikkunaan satava vesi, joka pesee viikkojen pölyt pois. Uusi lehti kasvissa tai jopa kukkanupun ilmestyminen. Lokinpoikasten valvottu lentoharjoittelu, harakkavanhemman ohjaus omalle jälkeläiselleen. Varisten lento vastatuulessa. Tervapääskyjen taitolento.
Luonto antaa voimaa. Jokainen päivä on erilainen ja hetki ainoa laatuaan. Sen tässä vuosien aikana on oppinut, että päivä kerrallaan, tilanteen mukaan.
Olen valmis kaikkeen, myös täysin uskomattomiin juttuihin.
Omaishoitajien viikkoa vietetään 24.11.–1.12. teemalla ”Näe, huomaa, kuule – omaishoidon monimuotoisuus”.