Ella Kanninen ei tiedä, milloin pääsee seuraavan kerran Toscanan-kotiinsa. Onneksi hän voi kyläillä olohuoneissamme.
Teksti: Ari Liimatainen
Kuva: Ofer Amir
Oma-lehti 4/2020
Monen omaishoitoperheen toive toteutuu, kun suosikkijuontaja Ella Kanninen palaa Puoli seitsemän -ohjelmaan marraskuun alussa.
– Lämpimät terveiseni jo tässä vaiheessa kaikille omaishoitajille! Odotan kovasti suorien lähetysten alkamista kuuden vuoden tauon jälkeen. Ohjelma on minulle todella rakas, ja olen iloinen, että saan olla mukana porukassa, joka uudistaa Puoli seiskaa tänä talvena.
Kannisen syksyyn on kuulunut monenlaista mukavaa. Vaikka osa töistä on peruuntunut, esiintymisiä ja juontokeikkoja on riittänyt.
– Vapaalla kuljetan poikia urheiluharrastuksiin, sillä toinen pelaa korista ja toinen aloitti juuri uimahypyt. Kun metsät ovat olleet täynnä suppilovahveroita, olen käynyt mieheni kanssa sienessä.
Joustoa ja lehmänhermot
Kaksikymmentä vuotta sitten Ella Kanninen matkusti Italiaan kielikurssille, ja siitä alkoi seikkailu, joka jatkuu edelleen. Milanon ja Firenzen kautta hän päätyi aikoinaan Toscanan maaseudulle.
Kanninen kertoo, että Italia on sekä fantastinen että raivostuttava – todellinen vastakohtien maa. Italiassa tarvitaan roppakaupalla joustoa ja lehmänhermot.
– Tällä hetkellä kaipaan Italiasta kanssaihmisten joustavuutta. Vaikka meillä kaikilla on omat murheemme, kiireemme ja puutteemme, italialaiset yrittävät lähtökohtaisesti helpottaa toistensa arkea pienin teoin ja joustoin. Se on yleisen hyvän olon nimissä todella tärkeää.
Kannisen mukaan italialainen kulttuuri perustuu pitkälti suvun läheiseen kanssakäymiseen ja konkreettiseen välittämiseen.
–Isovanhemmat hoitavat ja kuljettavat lapsia. Tädit ja sedät otetaan mukaan arkirumbaan. Jos heitä ei ole, yleensä turvaverkko löytyy silti. Toisten kotiin mennään avuksi, eikä ystävyys jää arjessa sanahelinäksi.
Italialaisten mielestä asioiden ei kuulu aina lutviutua kerralla. Täydellisen lopputuloksen saavuttamiseksi voidaan tarvita konflikteja tai monimutkaisia ratkaisumalleja. Lisäksi tarvitaan paljon puhetta ja väittelyä.
– Vanha puhekulttuuri kannustaa keskustelemaan. Terveydentilasta ja muista omista asioista on tapana kertoa muille. Taakan jakaminen ja empatia helpottavat oloa.
Sydän Italiassa
Ella Kannisen uusin kirja Minun Italiani sisältää aakkosjärjestyksessä lämminhenkisiä tarinoita amoresta zuccheroon.
– Kun aloin kirjoittaa, kukaan ei ollut kuullutkaan viruksesta nimeltä korona. Kesken kirjoitusprosessin Italia ja koko maailma olivat yhtäkkiä pandemian kourissa. Sydämeni on ollut Italiassa, vaikka fyysisesti olemme perheenä olleet Suomessa.
Kanninen on päivittäin yhteydessä sukulaisiin ja ystäviin eri puolilla Italiaa.
– Huoli heistä on ajatuksissani jatkuvasti. Juuri nyt en tiedä, milloin seuraavan kerran pääsemme kotiin Toscanaan.
Ella Kanninen sanoo puoliksi leikillään, että suomalaiset ja italialaiset ovat toistensa vastakohtia. Toinen on pohjoisen kansa ja toinen kuuluu Välimeren vaikutuspiiriin.
– Parhaimmillaan italialaiset ovat loistavalla tilannetajulla varustettuja empaattisia ja vieraanvaraisia ihmisiä, joiden kohtaamisesta jää mieluinen muistijälki. Uuvuttavan byrokratian maa on tehnyt kansalaisistaan ketteriä, nokkelia ja joustavia.
Mutta kyllä Italiasta löytyy myös juntturoita, jotka eivät anna vaatimuksissaan piiruakaan periksi.
–Olen sinut sen kanssa, että kaikesta kokemastani yhteisöllisyydestä, rakkaudesta ja ystävyydestä huolimatta tulen aina olemaan la finlandese, se suomalainen, josta tykätään kovasti mutta jolla ei ole pääsyä tiettyihin kuppikuntiin.