Presidentti Tarja Halonen kirjoittaa Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:n Oma-lehden kutsuvieraana, että korona paljasti vanhustenhuollon heikkoudet lopullisesti. Omaishoitajat tarvitsevat tukea.
Tarja Halonen, presidentti
Oma-lehti 3/2020
HÄISSÄ USEIN lainataan Paavalin Korinttilaiskirjettä, jossa kerrotaan mitä rakkaus on. Vaatimukset ovat niin hurjat, että kunnon ihmiselle tulee varmasti huono omatunto. Onneksi sitten sanotaankin, ettei niiden noudattaminen ihmiseltä oikein onnistu, vaikka siihen tulee pyrkiä.
Miksi tämä tuli illalla mieleen pyytämättä? Minun ikäluokassani on yhä enemmän pariskuntia, joissa toinen tai molemmat ovat lisähoidon tarpeessa.
Miehet ovat keskimäärin suurempia ja painavampia kuin naiset, mutta parisuhteessa he ovat useimmiten se vanhempi ja hoidettavampi puoli. Fyysinen puoli heikkenee kaikilta iän myötä, mutta muistiongelmaisilla se on erityisen hankalaa.
KORONAKEVÄT paljasti vanhustenhuollon heikkoudet lopullisesti. Onneksi keskustelu oli alkanut joidenkin yksityisten hoitolaitosten puutteista jo vähän aikaisemmin. Se mahdollisti avoimemman keskustelun.
Toivon, että keskustelu myös kehittää ja muuttaa käytäntöjä vanhusten ja vammaisten hoitoa parantavasti. Vaikka Suomi selvisi koronapandemian ensimmäisestä aallosta monia muita paremmin, jäi kytemään huoli vanhusten sekä pitkäaikaissairaiden ja vammaisten ihmisten elämän laadusta.
Ihminen kaipaa toisten seuraa.
Terveys on keskeinen osa ihmisen hyvinvointia, mutta siihen liittyy myös sosiaalisen kumppanuuden tarve. Oli ihminen minkä ikäinen tahansa, hän kaipaa toisten ihmisten seuraa. Koronan aikana tämä jäi vierailukieltojen vuoksi hoitajan – ammattilaisen tai omaishoitajan varaan.
EILISILTANA kuuntelin erään ystäväni tilannetta varsin pitkälle dementoituneen puolison hoitamisessa. Vanhaherra on raskastekoinen ja kaatuilee tämän tästä kotonaan. Hänen nostamisekseen turvallisesti tarvitaan kaksi ihmistä, kuten kotiavustajat ovat aivan oikein todenneet.
Mutta mikä saa sitten ammattilaiset uskomaan, että lähes saman ikäinen puoliso tekee sen yksinään – monta kertaa päivässä? Lukuisat omaishoitajat ovat tärkeä erityistuen kohde, koska heidän panoksensa on mittava osa sosiaalihuoltoamme.
Rakkaus ei yksin riitä.
Rakkaus on vahva voima, mutta ei se yksin riitä sellaisiin päivittäisiin ponnistuksiin, jotka ammattilaisilta – usein paljon nuoremmilta – on kielletty.
JOS VAIHTOEHTOINA ovat aliresursoitu laitoshoito tai aliresursoitu kotihoito, ei tilanne ole kohtuullinen.
Meitä yli seitsenkymppisiä haluttiin suojella koronalta viime keväänä. Kiitos siitä. Se merkitsi myös riskiä joutua syrjityksi sosiaalisessa mielessä, mahdollista eristystä ja yksinäisyyttä. Perusongelmat ovat olemassa, oli koronaa tai ei. Tällaisessa erityistilanteessa ne kärjistyvät entisestään.
Toivottavasti selvitään.
Toivottavasti selvitään syksyllä tulevasta koronan kakkosaallosta hyvin. Toivottavasti SOTE-uudistuksessa myös lopulta onnistutaan. Ongelmista ei selviä siivoamalla niitä pois silmistä. Hoidettavan lisäksi myös ammattilaiset tai omaishoitajat tarvitsevat tukea ja toivoa arkeen.
Silloin rakkauskin kestää paremmin.