Poikkeusolot ovat lisänneet alueellisia eroja. Omaishoidon tuen sopimuksia on korona-aikana tarkastettu puhelimitse.
Teksti: Ari Liimatainen
Koronaepidemia on mullistanut lasten omaishoitajien elämän. Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:n kyselyssä erityislasten vanhemmat kertovat, että korona on tehnyt lastenhoidosta entistä vaativampaa.
Pitkäaikaissairas viisivuotias kuuluu riskiryhmään, ja sen takia olemme koko perhe erittäin tiukassa karanteenissa. Meillä ei ole mitään kanssakäymistä kenenkään kanssa.
Vaikeavammainen lapseni käy normaalisti koulussa klo 9–14. Nyt hän on kotona 24/7, eikä häntä ei voi jättää hetkeksikään yksin. Hoivan määrä on moninkertaistunut, ja hän tarvitsee apua joka ikisessä päivittäisessä toimessa. Etäopetusta ei ole, koulusta tulee vain tehtäviä. Vapaapäiviä ei ole.
Kehitysvammaisten päivätoiminta on suljettu. Toinen lapsi on ärtynyt ja sulkeutuu huoneeseensa, toinen taas kaipaa sosiaalisia kontakteja ja ärsyttää muita. Kummallakaan ei ole kiinnostusta ohjattuun tekemiseen. Unirytmi sekaisin; kun toinen nukkuu, toinen herää.
En voi tehdä töitä, koska hoidan lasta 24/7.
En haluaisi käydä töissä, koska pelottaa, että tuon viruksen kotiin. Ilman tehohoitoa sairaalaan joutuminen olisi kuolemantuomio vaikeavammaiselle lapselle. Saisinko edes mennä puolustamaan lastani?
Poikkeusolot ovat lisänneet palveluiden ja tuen tarvetta, mutta omaishoitajat kokevat jääneensä unohduksiin.
Eriarvoistuminen torjuttava
Mannerheimin Lastensuojeluliiton johtava asiantuntija Esa Iivonen sanoo, että koronakriisi vaikuttaa kaikkiin lapsiin ja perheisiin, mutta erityislapsiperheissä vaikutukset ovat erityisen suuret.
– Ei riitä, että kriisin hoidossa lapsiväestöä tarkastellaan yleisellä tasolla, vaan on tunnistettava lapsiryhmät, joiden hyvinvoinnin turvaaminen vaatii erityistä panostusta. Tällaisia lapsiryhmiä ovat esimerkiksi vammaiset ja pitkäaikaissairaat lapset sekä erityistä tukea tarvitsevat lapset.
Lasten hyvinvoinnin ja terveyden kannalta on huolestuttavaa, että sosiaali- ja terveyspalveluihin tulee keskeytyksiä eivätkä palvelut toteudu suunnitellulla tavalla. Esa Iivosen mukaan on vaarana, että kriisitilanne lisää myös lasten keskinäistä eriarvoisuutta.
– Lasten eriarvoistumisen torjunta vaatii valtiolta ja kunnilta aktiivisia toimia, joiden tulee olla tehokkaita ja jatkua riittävän pitkään. Tarvitaan lisää voimavaroja muun muassa kotiin vietäviin palveluihin, lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin, neuropsykiatrisiin palveluihin ja lastensuojeluun. Vammaispalvelujen riittävyys on varmistettava.
Iivonen sanoo, että lapsiperheiden toimeentuloturvaan tarvitaan lisäpanostuksia.
– Näitä voisivat olla toimeentuloetuuksien lapsikorotusten nostaminen ja määräaikainen lapsilisän korotus. Tärkeää on turvata omaishoitajien taloudellisen asema asuinpaikasta riippumatta. Poikkeusolot ovat lisänneet alueellisia eroja palveluissa, joten yhdenvertaisuuden varmistamiseen tulee kiinnittää entistä suurempaa huomiota.
Uusia rooleja
Omaishoitaja Heidi Suolangon perheeseen kuuluu mies, kolme lasta ja kaksi koiraa. Erityislapsen äiti kertoo, että varsinkin etäkoulun aloitus oli shokki, mutta vähitellen kaikki on alkanut tuntua rutiinilta.
– Kotimme on nyt myös koulu, ruokala, avokonttori, liikuntasali, elokuvateatteri, harrastetila ja kokoustila. Myös roolit ovat muuttuneet. Pääroolini on onneksi edelleen äiti, mutta olen myös opettaja, erityisopettaja, kokki, välituntivalvoja, terveydenhoitaja, kuraattori ja siivooja.
Poikkeustilaan sisältyy sekä uhkia että mahdollisuuksia. Suolanko kokee omaishoitajien voimavarojen hupenemisen todellisena vaarana, mutta korona-aika on myös opettanut ja avannut silmät monelle hyvälle asialle.
– Omaishoitajat ovat kyenneet muuntautumaan uusiin rooleihin ja venymään vielä lisää. Toivoisin että tilannetta kevennettäisiin ja helpotettaisiin. Toivoisin, että lasten omaishoitajat otettaisiin nyt huomioon.
Omaishoidon kokemusasiantuntija Heidi Suolanko kirjoittaa korona-arjesta: Lasten omaishoitajien tilannetta tulisi helpottaa
Sopimuksia puhelimitse
Lasten omaishoitajat ry:n puheenjohtaja Eeva Virkkunen tunnistaa erityislapsiperheiden huolen jaksamisesta. Hänen tärkein viestinsä on: älkää jääkö yksin, apua arkeen on saatavana.
– Olkaa yhteydessä omaishoidon tuesta vastaaviin ihmisiin. He ohjaavat teidät palveluiden piiriin. Jos apua ei sitä kautta löydy eivätkä omat voimavarat riitä avun selvittämiseen, voitte ottaa yhteyttä järjestöihin. Yhdessä tästäkin selvitään.
Virkkunen kertoo, että koronakriisin aikana erityisesti Helsingissä on noussut esiin yllättävä piirre.
– Omaishoidon tuen sopimuksia on tarkastettu puhelimitse. Tällöin tilannetta ei voi arvioida lääkärinlausunnon perusteella, koska korona-aikana lausuntoja ei ole saanut.
Virkkusen mukaan soitot ovat aiheuttaneet huolta omaishoitajissa, samoin kuin Helsingin kaupungilta tullut kirje, jossa kehoitettiin olemaan käyttämättä tilapäishoitoa.
– Koronan jälkihoitoon ja tukipalveluihin tulee varata aikaa ja rahaa. Monet lasten omaishoitajat joutuvat normaalistikin pärjäämään kesällä ilman tukipalveluja, mutta nyt yksinäisen puurtamisen aika on venymässä jo puoleen vuoteen.
Eeva Virkkunen vetoaa myös läheisiin ja ystäviin. Tarjotkaa inhimillistä apua.
– Aitoa välittämistä saattaa olla kannustava soitto tai postikortti. Voit tarjota auttavaa kättäsi viemällä hoidettavan ulkoilemaan tai menemällä katsomaan häntä turvallisesti kotiin. Tällöin omaishoitaja voi levähtää edes hetken.
Tämä on kolmas osa Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:n ja Oma-lehden juttusarjasta, joka avaa omaishoitajien korona-arkea. Kaikki jutut voi lukea osoitteessa polli.fi/korona-arki.
Sydämellinen kiitos kaikille koronakyselyyn vastanneille! Ilomielin otamme vastaan vielä valokuvia ihan tavallisesta elämänmenosta koronakriisin keskellä. Muistathan pyytää suostumuksen valokuvissa olevilta henkilöiltä. Kuvia voi lähettää sähköpostin liitteenä tai maksuttomalla WeTransfer-palvelulla osoitteeseen ari.liimatainen@polli.fi.