Vapaaehtoiseksi?

Sinun osaamistasi ja aikaa tarvitaan – tule mukaan!

Tule meille vapaaehtoiseksi ja saat merkityksellistä tekemistä ja itsellesi hyvän mielen sekä mukavan yhteisön. Vapaaehtoistoimintamme perustuu omaishoitajien hyvinvoinnin tukemiseen ja pienten virkistäytymishetkien tarjoamiseen hoiva-arjen keskelle.

Vapaaehtoinen toimii tavallisen ihmisen tiedoin ja taidoin. Toiminnassamme mukana olevat vapaaehtoiset saavat perehdytyksen toimintaamme sekä pidämme säännöllisiä tukitapaamisia.

Vapaaehtoisena sinä päätät, kuinka paljon haluat sitoutua toimintaan ja mikä on juuri sinun tapasi toimia omaishoitajien kanssa.

Yhdistyksen vapaaehtoisia toimii tällä hetkellä seuraavasti:

• Kahvilaemäntinä ja -isäntinä Helsingissä ja Vantaan kokoontuvissa Iltakahviloissa.
• Leipojavapaaehtoiset takaavat hyvä tarjoilut kahviloissa ja muissa yhdistyksen tapaamisissa.
• Tapahtumien ja ohjelmien vastaavina. Vapaaehtoiset suunnittelevat ja järjestävät ohjelmia yhdistyksen tapahtumiin.
• Kirjoittajavapaaehtoiset auttavat Oma -jäsenlehden sisällön tuottamisesta ja kuvissa.
• Retkiavustajat suunnittelevat kohteet ja ovat mukana retkillä avustajina.
• Vertaisryhmäohjaajina erityyppisissä ryhmissä. Vertaisohjaajalla tulee olla oma kokemus omaishoitajuudesta ja heille on oma koulutuksensa tehtävään.
• Omaishoitotiedon lisääjät.
• Harrasteryhmien ohjaajina mm. askarteluryhmä ja kirjallisuuspiiri. Tervetulleita on kädentaitojen osaajat, kirjoittajat, liikkujat…
• Mikä olisi Sinun ideasi vapaaehtoistoimintaan?

 

Vapaaehtoistoiminta tuo paljon uutta sisältöä elämään. Lue mitä hyvää vapaaehtoisena toimiminen on Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:llä tuonut mukanaan muutamille aktiivisille vapaaehtoisillemme.

Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:n haastattelussa Tuula Poikonen

Vapaaehtoistyö antaa mahdollisuuden vaikuttaa – Leipomista ja maailman parantamista

Olen ollut Pääkaupunkiseudun omaishoitajien toiminnassa mukana noin kahdeksan vuotta. Päädyin vapaaehtoistyöhön ihan sattuman kautta tuttavan suosituksesta. Olen tehnyt työurani sosiaalityön parissa, ja ammatillisen taustani takia ajauduin Pääkaupunkiseudun omaishoitajien hallitukseen. Toimin hallituksen puheenjohtajana neljä vuotta, mutta sitten päätin tehdä tilaa osaavammille. Nykyään olen hallituksen varapuheenjohtaja. Rivijäsenyys sopii minulle varsinaista puheenjohtajuutta paremmin, sillä se ei ole yhtä sitovaa.

Vapaaehtoistoiminnassa hienointa on vapaus. Olen vähän sellainen ”löysäläinen”, etten halua sitoutua yhteen paikkaan liikaa. Vapaaehtoisena olenkin voinut ikään kuin valita kirsikat kakun päältä. Olen mukana monessa, mutta vain itseäni todella kiinnostavissa jutuissa. Tietysti kun on johonkin hommaan lupautunut, se pitää myös hoitaa – se on muiden kunnioittamista. Toisaalta kun tekee itselle mieluisia juttuja, niihin lähteekin aina innolla mukaan. Vapaaehtoistyöstä tulee hyvä mieli, kun voi tuoda jotain positiivista myös muiden elämään.

Olen kokenut Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:n tärkeäksi vaikuttamiskanavaksi. Täällä pidetään helposti piiloon unohtuvan ryhmän asioita esillä. Omaishoitohan on paljon muutakin kuin osa vanhuspalveluja. Olen työskennellyt aiemmin erityislasten parissa, ja aihe on edelleen itselleni tärkeä. Siksi olen pyrkinyt tuomaan erityislasten ja heidän perheidensä asiaa esille myös täällä. Vapaaehtoistyö onkin yksi mahdollisuus edistää itselle tärkeitä asioita, niin ruohonjuuritasolla kuin yhteiskunnallisestikin.

Vapaaehtoisena pääsee tapaamaan erilaisia ihmisiä, ja tällaiset kohtaamiset ovat monella tapaa merkityksellisiä. Erityisen hauskana tapahtumana mieleeni ovat jääneet vapaaehtoisten vappuetkot, joilla tanssittiin haitarimusiikin tahdissa. Ne oli järjestetty suhteellisen pienellä vaivalla, mutta tilaisuus oli valtavan hieno. Tällaisissa tapahtumissa pääsee hetkeksi eroon arjen huolista, ja juttukavereita on tarjolla sellaista kaipaavalle. Sosiaalisuuden aspekti tietysti korostuu kaikenlaisessa vapaaehtoistoiminnassa. Täällä olen kuitenkin päässyt tekemään myös konkreettisesti käsilläni, mikä on tärkeää. Usein leivonkin yhdistyksen tapahtumiin esimerkiksi kakkuja.

Vapaaehtoistyön hienous piilee sen monipuolisuudessa. Tapoja osallistua ja auttaa on paljon. On ihanaa, että omalla panoksella voi tehdä maailmaa vähän paremmaksi. Bonuksena pääsee tekemään hauskoja asioita ja tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä!

 

Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:n haastattelussa Seija Kainulainen

Yksinäisyyden vähentämistä – käsityön kanssa tai ilman

Olin mieheni kanssa 50 vuotta, joista viimeiset yhdeksän toimin hänen omaishoitajanaan. Jouduimme huomaamaan, kuinka pyörätuolin myötä perhetutut alkoivat hävitä. En kuitenkaan ennen mieheni kuolemaa ollut kokenut yksinäisyyttä. Monet eivät osaa tai uskalla kohdata sairautta tai kuolemaa, joten ihminen jätetään helposti yksin. Puolison kuolema on kuitenkin sellainen arjen mullistus, että tukea kaipaisi. Tämä on tärkeä syy sille, että olen lähtenyt mukaan vapaaehtoistyöhön.

Mieheni sairastuessa sain sairaalasta tietopaketin, jonka avulla löysin vertaistukiryhmän. Sain sieltä paljon tietoa esimerkiksi erilaisista apuvälineistä, joista muuten en olisi kuullutkaan. Olin mukana Pääkaupunkiseudun omaishoitajien vertaistukiryhmässä seitsemän vuotta, mieheni menehtymiseen saakka. Sittemmin vapaaehtoistoiminta on astunut tilalle. Nykyään vedän kerran kuukaudessa neulekahvilaa. Sen perustamisen taustalla oli ajatus korona-ajan kotiarestin synnyttämästä keskustelutarpeesta sekä yleisesti villinneestä ”neuloosista”. Mottomme on ”käsityön kanssa tai ilman.” Mukaan saa siis tulla, vaikka käsityöt eivät niin innostaisikaan.

Neulekahvilassa puhumme asiasta ja asian vierestä, fiiliksen mukaan. Ryhmässä on niin nykyisiä kuin entisiäkin omaishoitajia, joille ryhmä on edelleen tärkeä. Tapaamisemme ovat monelle mieluista ajanvietettä ja arjen täytettä. Jokainen saa neuloa, mitä haluaa. Osa on esimerkiksi neulonut seurakunnalle kastesukkia. Tänä syksynä teimme Pääkaupunkiseudun omaishoitajien joulumyyjäisiin villasukkia, ja saimme sieltä langat käyttöömme. Olen neulonut pienestä pitäen. Neulekahvilatyössä yhdistyvät itselle rakas harrastus, sosiaalisuus sekä mahdollisuus auttaa muita.

Olen saanut neulekahvilasta palautetta, että ”tämä on hyvä ryhmä, kun täällä nauretaan.” Se on ihan totta. Täällä on niin kivaa porukkaa, että haluan tavata heitä. Olen mukana kaikenlaisessa eläkeläistoiminnassa, enkä millään ehdi osallistumaan kaikkeen. Usein kuitenkin valitsen juuri yhdistyksen tapahtumat muiden edelle. Työelämässä koin asiakaspalvelun olevan elämäni suola. Sama pätee myös vapaaehtoisuuteen. Toivon voivani antaa jotain muille. Tärkeää tässä hommassa on luottamuksellisuus. Jutut jäävät aina ryhmän sisälle. On hienoa olla mukana luomassa luottamuksellista tilaa, jossa osallistujat pääsevät hengähtämään. Parasta vapaaehtoistyössä on juuri tämä: ihmisten tapaaminen ja juttelu, sekä yksinäisyyden vähentäminen ihan vaan omaa aikaa antamalla.

 

Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:n haastattelussa vapaaehtoinen Veijo Pekkarinen

Vapaaehtoistyö toi sisältöä elämään – ja jopa rakkauden

Olen ollut mukana Pääkaupunkiseudun omaishoitajien toiminnassa kolme vuotta. Hoidin sairaan vaimoni asioita, ja hänen kuolemansa jälkeen elämään jäi iso tyhjiö. Näin lehdessä mainoksen Herttoniemen sairaalassa kokoontuvasta vertaisryhmästä. Päätin lähteä kokeilemaan, josko siitä löytyisi sisältöä ja apua uuteen elämäntilanteeseen. Ryhmä kokoontui pari kertaa kuukaudessa, ja sen kautta sain tietoa myös Pääkaupunkiseudun omaishoitajien toiminnasta. Koin ryhmässä käymisen mielekkääksi, ja siksi myös vapaaehtoisena toimiminen kuulosti innostavalta. Nykyään toiminkin vetäjänä miesten ryhmässä, jonka kanssa tapaamme noin kerran kuukaudessa.

Vapaaehtoistyö on tuonut elämääni kaivattua sisältöä. Olen saanut mielekästä tekemistä, löytänyt samanhenkisiä ystäviä ja jopa rakkauttakin. Olen oppinut, että vaikeassa elämäntilanteessa ei missään nimessä saa jäädä vain kotiin, eikä sieltä kukaan tule hakemaan. Vapaaehtoisena toimiminen on antanut minulle mahdollisuuden antaa takaisin sitä ymmärrystä ja tukea, jota itse aikoinaan sain osakseni vertaisryhmään osallistuessani. Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ovatkin hyvin korkealla tärkeysjärjestyksessäni.

Koen tekeväni merkityksellistä yhteiskunnallista työtä. Omaishoitajan arki on usein raskasta, ja yhdistyksen tapahtumiin osallistuminen voi olla hoitajan ainoa vapaa ja henkireikä. Ne antavat tärkeän mahdollisuuden hengähtää. Kyllähän ihminen tarvitsee myös kodin ulkopuolista elämää. Miesten ryhmässä pääsemme tapaamaan vertaisiamme ja viettämään vapaa-aikaa mukavalla porukalla. Jaamme toisillemme tietotaitoamme, ja todella usein opinkin jotain uutta. Vertaistuen lisäksi ryhmä toimii siis informaatiokanavana.

Olemme tehneet miesten ryhmän kanssa monia hienoja retkiä. Suunnittelemme toimintaamme yhdessä, jotta löytäisimme koko porukkaa kiinnostavaa tekemistä. Viimeksi olimme Kuusijärvellä savusaunassa. Olemme käyneet myös esimerkiksi taidenäyttelyissä, joista onkin riittänyt jälkikäteen mielenkiintoista keskusteltavaa. Erityisen mieleenpainuva oli käynti urheilumuseossa. Osallistuimme esittelykierrokselle, jonka jälkeen suuntasimme Stadionin torniin. Eräs ryhmäläinen on taitava valokuvaaja. Hän toi mukanaan dronen, jolla saatiin upeaa kuvaa yläilmoista. Yhteiset reissumme ovat parhaimmillaan tällaisia ainutkertaisia kokemuksia, jotka ilman ryhmää jäisivät toteutumatta.

Vapaaehtoistyö on siis ehdottomasti antoisaa touhua. Siinä yhdistyvät huvi ja hyöty. Kalenterini täyttyy nopeasti, sillä aina oikein odotan seuraavaa yhdistyksen tapahtumaa. Eipä ainakaan tarvitse miettiä, että mitä sitä tekisi. Olen löytänyt vapaaehtoistyöstä paitsi mieluisan harrastuksen, myös tärkeän yhteisön, johon kaikki ovat tervetulleita.

 

Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:n haastattelussa Pirjo Valaste

Pompeijista pohjoisnavalle

Olin äitini omaishoitaja, kun kuulin ensimmäisen kerran Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:stä. Lähdin mukaan tuolloin järjestettyyn omaishoitajien vuoden mittaiseen pilottikoulutukseen. Siitä muodostui tärkeä vertaisryhmä, jonka kanssa pidämme yhä yhteyttä. Yhdistyksen toiminta tuntui alusta asti omalta jutulta. Pääsin vetämään kirjallisuuspiiriä, jota on takana nyt jo seitsemän vuotta. Minulla oli aiempaa kokemusta samankaltaisesta hommasta ja rakastan kirjoja, joten työ sopi minulle loistavasti. Jaan vetovastuun työparin kanssa, ja jaamme tehtäviä oman mielenkiintomme ja osaamisalamme mukaan. Näin työ on pysynyt mielekkäänä jo vuosia.

Kirjallisuuspiiri tapaa Oodissa kerran kuukaudessa. Päätämme yhdessä teeman, johon liittyviä kirjoja luemme kauden aikana. Tänä syksynä teemana oli matkailu, ja pääsimme reissaamaan kirjojen välityksellä niin Pompeijiin kuin pohjoisnavallekin. Tapaamisissamme keskustelemme teoksen herättämistä ajatuksista ja kysymyksistä, mutta paljon muustakin. Teemme yhdessä myös retkiä kirjojen miljöihin. Esimerkiksi viime keväänä luimme Mary Gallen-Kallelasta, ja vierailimme sen pohjalta Tarvaspäässä. Rottien pyhimys puolestaan vei meidät Hattulaan sekä teatteri Kapsäkkiin. Kirjallisuus on siis ryhmämme kantava aihealue, mutta ei rajoite.

Kirjallisuuspiirin lisäksi olen pitänyt esitelmiä erilaisissa tilaisuuksissa pari kertaa vuodessa. Olen esitelmöinyt muun muassa ortodoksisuudesta ja Japanista, ja seuraavana vuorossa ovat maalarisisarukset. Kirjojen ohella nautin maalaamisesta. Omat mielenkiinnonkohteet antavatkin usein ideoita esitelmiin. Entisenä opettajana on ihana päästä jakamaan tietoa itselle merkityksellisistä aiheista. Samalla opin tietysti itsekin. Parasta onkin tilaisuuksien vuorovaikutuksellisuus ja avoin keskustelu, jossa oppi kulkee molempiin suuntiin.

Käytän vapaaehtoistyöhön paljon aikaa. Teen kirjallisuuspiiriä varten ahkerasti muistiinpanoja, joten yhden kirjan lukemiseen saattaa mennä hyvinkin 30 tuntia. Sen lisäksi osallistun yhdistyksen retkille ja tapahtumiin mahdollisimman usein. Runsas ajankäyttö on kuitenkin oma valintani. Huomattavasti pienemmälläkin panoksella on mahdollista lähteä tekemään vapaaehtoistyötä. Minulle siitä on tullut rakas harrastus. Kirjallisuuspiirissämme sekä Pääkaupunkiseudun omaishoitajissa on hyvin lämmin ilmapiiri. Välitämme, mutta osaamme myös antaa tilaa toisillemme. Vapaaehtoistyö on hyvänmielen toimintaa, jota teen niin kauan, kun se tuntuu mielekkäältä. Tähän mennessä homma on tuntunut todella antoisalta.

 

Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:n haastattelussa vapaaehtoinen Riitta Gyllenberg

”Kuin toinen perhe”

Toimin autistisen tyttäreni omaishoitajana 47 vuotta. Minulla ei ollut kokemusta toisenlaisesta lapsiperhe-elämästä, joten pidin arkeamme normaalina. Pääasiassa meillä olikin mukavaa, ja vaalin yhä lämmöllä yhteisiä runo- ja lauluhetkiämme. Vuosien saatossa jatkuva huolenpito alkoi kuitenkin tuntua ajoittain raskaalta. Eräänä tällaisena rankempana ajanjaksona lääkäri ehdotti, että osallistuisin vertaistukitoimintaan. Nappasin siltä istumalta puhelimen käteeni ja ilmoittauduin mukaan Munkan ryhmään. Sillä tiellä olen vieläkin. Pääkaupunkiseudun omaishoitajien toiminnassa olen ollut mukana yli 15 vuotta, joista noin kymmenen olen vetänyt Munkkiniemessä keskusteluryhmää – sitä samaista, josta itse aikoinaan löysin korvaamatonta vertaistukea.

Vapaaehtoistyö vaatii vähän, mutta antaa paljon. Tärkeintä on läsnäolo. Munkan ryhmässä annamme toisillemme luottamuksellista vertaistukea sekä jaamme kokemuksia ja tietoa. Keskustelu ei ole ennalta ohjattua, vaan juttelemme vapaasti rönsyillen aiheesta toiseen. Olemme nauraneet yhdessä ja itkeneet yhdessä. Ryhmässä käy erilaisissa elämäntilanteissa olevia, mutta meitä yhdistää juuri ymmärrys koko elämänkirjoa kohtaan.

Olen saanut vapaaehtoistoiminnasta ystäviä ja merkityksellisiä sosiaalisia suhteita. Omaishoitajien yhdistyksestä ja Munkan ryhmästä on muodostunut kuin toinen perhe, jossa jaetut kokemukset ja avoimuus ovat lähentäneet meitä. Olemme käyneet porukalla retkellä esimerkiksi Vallisaaressa, ja olenpa saanut ryhmästä tukea myös lääkärireissulle. Vapaaehtoistyössä hienointa onkin, että siinä antaa ja saa yhtä aikaa. Huomioimme toinen toisiamme, ja pidämme yhteyttä tiiviisti. Pohjimmiltaan tämä on molemminpuolista lähimmäisestä huolehtimista.

Vapaaehtoisena työskentely on siis antanut minulle todella paljon. Opin jatkuvasti uutta ja saan olla vuorovaikutuksessa mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Odotan ryhmän kokoontumisia ja muita yhdistyksen tapaamisia aina innolla. Niihin on mukava mennä, sillä meillä täällä Pääkaupunkiseudun omaishoitajissa on hirvittävän hyvä sakki. Ja kun syödään ja kahvitellaan ryhmän tapaamisissa, niin eipä tarvitse kokata kotona yksinään! Kannustankin kaikkia rohkeasti kokeilemaan vapaaehtoistyötä. Siitä voi pienelläkin panostuksella saada omaankin elämään sellaista merkitystä, jota ei olisi osannut odottaa.

 

Vieläkö pohdit vapaaehtoiseksi ryhtymistä?

Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry perehdyttää kaikki vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneet vapaaehtoistyöhön. Vapaaehtoisemme pääsevät toimimaan monipuolisissa tehtävissä omaishoitoperheiden iloksi.

Mietitään yhdessä, mikä on sinun tapasi olla mukana joukkueessamme.
Omaishoito on joukkuelaji!

Ota yhteyttä!

Soili Hyvärinen
0400 727 756
soili.hyvarinen@polli.fi